Newest observations
-
Mustasaari, Helsingby, Image of an exceptional thunder cloud
III
28.6.2022 at 05.33 -
Turku, Crepuscular rays
II
28.6.2022 at 00.38 -
Kurikka, Sun
III
27.6.2022 at 12.05 -
Porkkala, Kirkkonummi, Sun
V
27.6.2022 at 11.15 -
Turku, Several halo forms
II
27.6.2022 at 03.30 -
Turku, Clearly visible night shining clouds
III
27.6.2022 at 02.25 -
Espoo, Dim night shining clouds
II
27.6.2022 at 01.41 -
Pori, Hyvin heikkoja yöpilviä
I
27.6.2022 at 01.33 -
Helsinki, Clearly visible night shining clouds
III
27.6.2022 at 00.46 -
Helsinki, Clearly visible night shining clouds
III
27.6.2022 at 00.40 -
Turku, Crepuscular rays
III
27.6.2022 at 00.05 -
Helsinki, Anticrepuscular rays
III
26.6.2022 at 23.14
Contact information
Visibility IV / V
Jari Luomanen, Ursa (Länsi-Suomi)
A small hazelnut. I will now publish this with the tag Shadow of the Earth when something like this is going on, but of course this situation is not quite explained now. I thought if the guards wanted to come up with theories about what a miracle gave birth to such a situation. For myself, this was the first "mystical red wedge on the horizon" I saw of its kind. ;)
I'll update the story later and maybe add pictures. But if I would go for a moment like this first. : D
EDIT: I added two pictures. The first image is the original and first published and was therefore taken at 11:14 p.m. Figure 2. was taken earlier and Figure 3. later.
As many have speculated, this is indeed an effect caused by a twilight ray (I added a tag). In this case, the whole sky to the right of that red wedge was in the shadow cast by distant clouds. So only that red wedge-shaped area was visible from the resistance.
In Figure 2 (photographed before the main image). a single counter-cloud radius stands out, or perhaps that too is already a twilight ray. Later, the shadow then covered a much wider area. In Figure 3 (photographed after the main image). the situation has already begun to unfold and the area in the shadows is not so clearly demarcated.
The shadow of the earth is not an on / off phenomenon, because the atmosphere, which is not completely transparent, casts its own shadow, which is visible in the direction of the resistance. Thus, on the other side of the sky, a shadow can emerge even when the Sun has not yet completely set.
So in this case, there was nothing particularly miraculous or rare. Except in that, for me, this was the most accurate lone strip of heaven, into which the colors of the resistance could emerge while the rest of the sky was overshadowed by distant clouds.
Desktop version of the site
Show the mobile version
Site development by the Skywarden team and E. Bruus.
© 2011- 2022 Ursa Astronomical Association. All rights reserved.
Privacy policy
Nätti sumulautta nousemassa etelähorisontista pohjoisen horisontin valohehkua vasten?Ai ei..:)
Auringonlaskun suunnalla punersi tuolloin melko voimakkaasti.
https://www.dropbox.com/s/2mr2888clo2dner/2022-06-17-YS-sunset-sunrise-fp5-d2-s13579-fhd-c.mp4?dl=0
Yläilmoissa leijailee myös hiekka ja pölypilviä, tai jopa isoja kirvaparvia näin kesäisin. Minulla joskus saharan hiekka on punertanut taivasta voimakkaasti auringon laskun aikoihin.
Yksinäinen hämäränsäde voisi näyttää tuollaiselta. Onko kuvan oikealla puolella lisänäyttöä?
Hyviä pointteja ja hienoa, että illalta on tuo time lapse -video auringon suunnalta! Se on itse asiassa tosi hyödyllinen. Kuvissa näkyvä UTC-aikaleima taitaa olla kutakuinkin minuutilleen, ellei sekunnilleen ajassa?
Tämän havainnon kuvanottohetkellä Aurinko oli 1,1 astetta horisontin alapuolella. Vastarusko ja Venuksen vyö olivat tosiaan mukavan värikkäät, mutta myös jännittävällä tavalla rajautuneet taivaalla.
Äkkiseltään muuten voisi ajatella, jos näkyvillä olisi vain tuo välittömästi punaisen alueen oikealla puolella oleva taivas, että varsinainen maapallon varjo (joka erottuu yleensä sinertävänä tummana alueena punertavan vastaruskon alapuolella) olisi jo noussut taivaalle.
Mutta välittömästi sen vieressä oleva Venuksen vyö paljastaa, että näin ei olekaan sillä taivas on punertava horisonttiin asti. Niinpä varsinainen syvä varjo on vasta nousemassa esiin puiden takaa. Se on yksi tämän tilanteen mukavista piirteistä. Mutta ei vielä tosiaan kaikki. :D
Kuva-alan oikealta puolelta en taltioinut otoksia, muistelen taivaan olleen aika tasaisen sinertävä sillä suunnalla. Tai jos siellä oli punerrusta, niin se jäi havaintopaikastani horisontin peitteiden taa.
Olisikohan kuitenkin niin, ettei kyseinen tumma alue olekaan Maan varjoa varsinaisesti, vaan varjo on vasta nousemassa alempana. Taidat viimeisessä kommentissasi vihjata tuohon suuntaan.
Minusta tuo tumma alue näyttäisi voimakkaalta vastahämäränsäteeltä. Niinpä itse asiassa tuossa ei olisikaan punainen killa, vaan pikemminkin tummansininen kiila, joka rajaa yläreunasta voimakasta vastaruskoa.
Päivitin tekstiä ja lisäsin yhden tunnisteen. Kyseessä tosiaan on vastahämäränsäteen aiheuttama efekti. Yleensä vastahämäränsäteet erottuvat enemmän tai vähemmän säteittäisenä viuhkana, mutta tällä kertaa menossa oli mukana vain yksi selkeästi varjostunut alue ja sen vierellä sitten kapea siivu vastaruskon värjäämää taivasta. :)
Ai niin, se piti vielä muistaa mainita, että varjon ja vastaruskon välinen terävä raja ei sinällään ole ilmiö. Mutta se on kiinnostava asia, sillä siihen vaikuttavat kaksi eri seikkaa.
Ensinnä tietysti se, miten totaalinen varjo on ja miten hyvin se kattaa koko ilmakehän tilavuuden eli miten kattava se on myös korkeussuunnassa. No, tarkalleen tämä ei vaikuta rajan terävyyteen, mutta kontrasti korostaa sitä.
Toisekseen tarkkarajaisuus määrittyy sen mukaan, miten yhdensuuntainen näkösäteen kanssa on taso, joka erottaa valaistuneen ja varjoon jäävän tilavuuden toisistaan.
Tämän vuoksi toki maapallon varjokin on terävimmillään heti pian Auringon laskettua ja muuttuu epämääräisemmäksi sitä mukaan kun Aurinko painuu alemmas horisontissa.
Juhannusreissun vuoksi en päässyt aiemmin lataamaan idänpuolen kuvia. Tässä kuitenkin vielä muutama kuva siitäkin suunnasta:
https://www.dropbox.com/sh/df0q7ff3qebvsvm/AAAcZWUsdpS0aIGXJeY-veZua?dl=0